Hankin siis itselleni marsun. Marsu siksi, että ovat pitkäikäisempiä kuin rotat ja hamsterit eivätkä tuhoile paikkoja samalla tavalla kuin kanit.
Ja myös se, että pääsen rakentelemaan ja tekemään kaikkia kivoja virikkeitä. Tässä siis on Napoleon. Kavereiden kesken ihan Napo vaan. Ikää on puolisen vuotta.
Kissojen vanhasta ja risasta raapima/kiipeilypuusta tuli hyödynnettyä ehjä putkilo. Löysin myös vanhan minikokoisen pyöränkorin heinille. Mökkiin rampin kera löytyi lautaa, jotka on käsitelty taannoin ja jäätelötikut askelmiksi löytyi omasta takaa kaapista (pitänyt käyttää niitä kangasvärien kanssa sotkemisessa, mutta jäänyt sekin, kunnei ideoita oikein vielä). Löhötuolin ompelin itse (se nyt ei ole mikään kaunein ompelus jota oon tehnyt, mutta ajaa asiansa tällä hetkellä). Mutta oon tyytyväinen aikaansaannoksiin ja toivottavasti Napokin tykkää.
Suurempikokoinen häkki on hankinnassa, jotta saa Napo tilaa enemmän ja lisää virikkeitä, joita pääsen väkertämään.
Ihana uusi tulokas ja ihana kämppä sillä, kyllä kelpaa :) Olis kiva lukea lisää Napoleonista, siitä mistä se tuli ja lisää teiän yhteisestä elämästä jne. Onnittelut vauvasta <3
VastaaPoistaNapo on yksityinen kodinvaihtaja. Tori.fi:ssä oli hänestä ilmoitus ja kun Lennin kuoleman jälkeen mietin, että olisi mukavaa ottaa taas joku pieneläin (toista koiraa tai kissaa kun tähän asuntoon en saa ottaa).
PoistaPähkäilin ja punnitsin eri eläinten hyviä ja huonoja puolia. Joskus halusin rottia ja se olikin ekana mielessä, mutta niillä on vaan niin kamalan lyhyt ikä. Hamsteri olisi ollut myös kiva (mulla joskus hamsteri olikin), mutta kun ovat yöeläjiä ja niilläkin lyhyt ikä. Kani olisi ollut myös kiva (niitäkin mulla joskus ollut useampia lapsena), mutta kanit on kovia jyrsimään kaikkea ja pelkäsin johtojen puolesta ja lattiakulutustakin tulee, kun pitäisi päästää jaloittelemaan (ja vuokranantajat sanoivat, että kyllä voin pieneläimen ottaa, kunhan ei lattiakulutusta tule). Frettikin olisi ollut mainio vaihtoehto, mutta ehkä vähän liian adhd:ita mun makuuni ja tarvitsevat nekin todella runsaasti tilaa jaloitella. Marsu sitten tuli nenäni eteen ja ajattelin, että no mikä jottei. Elävät enemmän kuin sen pari vuotta ja niille voi rakennella kaikkea kivaa sekä ommella löhöttimiä sun muita. Ja eikun etsimään marsua. Niin sitten Napoleon mulle päätyikin :)
Hän on vielä kovin arka, kun uusi ympäristö ja koira ja kaikkea jännää. Mutta on pysynyt jo sylissä ja antanut käsitellä sen jälkeen, kun hetken on sinkoillut ympäri häkkiä kuin raketti, että saan ottaa tämän käteen. :') Sarjisblogiin tulen kaiketi päivittelemään Naposta enemmän :) (Sitten kun saisi itsestään irti piirtää.....)